Kalsarit-päiväkirja

Kalsarit-markkinointitiimin havaintoja maailmasta, kalsarien markkinoinnista ja myynnistä sekä kalsarien valmistuksesta Kangasalla.

Päiväkirjamerkinnät on listattu vanhimmasta uusimpaan. Näissä tuskin on mitään punaista lankaa joten voit lukea missä järjestyksessä tahansa. Seuraa meitä Facebookissa, vessojen seinillä, Instassa ja uutiskirjeen tilaajana niin näet kun uusi sivu päiväkirjaan on valmis. Julkaisemme päiväkirjamerkintöjä myös uutiskirjeessä satunnaisin väliajoin sekä ehkä jonkinlaisen lyhennelmän somekanavissa.

Rakas lukija

Päiväkirjat yleensä aloitetaan kirjoittamalla ’Rakas päiväkirja’, mutta mehän kirjoitetaan näitä juttuja sulle ja sua varten, joten sä olet meille se juttu ja motivaatio ❤️ Koska me halutaan olla rehellisiä, niin me myös kerrotaan sulle heti suoraan, että sä olet tässä paitsi lukija niin myös asiakas ja me tehdään tätä myydäksemme sulle kalsareita. Sä taas luet näitä vapaaehtoisesti, joten me yritetään tässä parastamme, jotta nämä jutut olisi sun ajankäytön arvoisia. Jos ei ole, niin lukeminen on helppo lopettaa ja ajan voi käyttää johonkin hyödylliseen kuten TV chatin tai Olet mitä syöt -ohjelmia katsoen. Me myös tehdään tätä siksi, että tää on meidän duunia mutta kyllähän tää sisällön tuotanto on niin hauskaa hommaa ettei tätä pelkästä rahasta tehdä. Tää oli näin alkuun tällainen disclaimer, joten me vedotaan tähän jatkossa kun ihmettelet miksi prosentti sun tuloista menee jatkossa kalsarien verkkokauppaan 👍

Tänään kuitenkin otetaan kevyitä aiheita käsiteltäväksi, koska päiväkirjat on hyvä aloittaa sieltä kevyestä päästä. Me ollaan markkinointitiimissä käsitelty kahvipöytäkeskusteluissa viime aikoina elämää. Kelaa, et sä heräät aamulla, peset hampaat ja kainalot. Syöt aamupalaa, puet ja meet töihin. Sitten teet duunia 2 tuntia ja velttoilet kahvi-lounastauoilla noin 6 tuntia. Sitten meet kotiin ja ruokit lapset, puolison ja naapurien lapset. Komennat lapsia ja puolisoa 2 tuntia ja kun saat ne nukkumaan niin mietit vartin omaa elämääsi ja nukahdat onnellisena. Seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta. Viikonloppu alkaa perjantaina kun laitat taas ne 2,6 lasta autoon ja ajat supermarkettiin ruokaostoksille. Ehkä otat lasin viiniä perjantain kunniaksi. Ennenkuin ehdit sanomaan Kake Randelin niin viikonloppu on ohi. Parastahan tässä on, ettei tässä ole mitään vikaa 😘 Me funtsittiin, että jos tässä on jotain vikaa niin se suurella todennäköisyydella johtuu väärästä perspektiivistä ja se on pirun helppoa nykyisin. Funtsitaan elämää 100 vuotta sitten. Koska silloin ei internetsiä, niin elämän sisältö oli kaikki ne jotka asui fyysisesti alle 10 kilsan päässä susta. Elämän piiri oli oikeasti rajattu niihin, jotka tapasi fyysisesti livenä. Vertailukohta oli naapuri ja se saattoi asua 10 kilsan päässä eikä sitä nähnyt kuin joulukirkossa ja silloin kun se kiljupäissään eksyi väärään taloon. Silloin ei siis voinut tietää mistään paremmasta, mutta funtsi nykyisin. Voit asua vaikka Lahdessa, mutta seuraat instasta Minttu Räikköstä ja Gianluca Vacchia, jotka lentää yksityiskoneella Barcelonaan syömään jäätelöä vuorikristalliin kaiverretusta maljasta. Ei ihme, jos elämä hypermarketin pihassa ooppelin ratissa tuntuu joskus mitättömältä. Mutta nyt seuraa pari salaisuutta. Kimi Räikkönen mököttää ja Gianlucan mallityttöystävä pitää mykkäkoulua suurinpiirtein yhtäusein kuin se oma rakas puoliso. Niiden elämän vastoinkäymiset on ihan samaa luokkaa niiden omasta mielestä kun meidän mielestä meidän elämän vastoinkäymiset kuten se, että anoppi on tulossa käymään tai kaupasta oli Ben & Jerry’s -jäätelö loppu. Me laskettiin, et tää johtuu siitä, että asiat tuppaavat tasaantumaan aika nopeasti olit sitten Gianluca tai Seppo Pieksänmäeltä. Riittää kunhan ei oikeasti tarvitse taistella elämästä joka päivä ja onneksi täällä Pohjolassa vähemmän joutuu. Pitäis lopettaa vaan se oman elämän vertaaminen Gianlucaan tai edes siihen naapurin Pirjoon. Jos johonkin haluaa välttämättä verrata niin se on oma elämä vaikka 2 vuotta sitten ja yrittää sitten parantaa siitä.

Mutta sitten tulee vielä parempi idea, joka tuli sitten markkinointitiimin lounashetkellä esiin. Jos on pakko funtsia omaa elämää noin niinkuin isommin niin sitten pitää ottaa kosminen mittakaava. Me ollaan helkkarin pienellä planeetalla tällaisessa yhden tähden aurinkokunnassa, joka on pieni pläntti tässä galaksissa. Tämä meidän galaksi on taas häviävän pieni osa edes siitä tunnetusta maailmankaikkeudesta. Jos siis omat murheet tuntuu joskus ylivoimaisilta, niin funtsi tätä niin eikös tunnukin pieneltä. Lapsi piirsi tussilla vessan seinään? No, eipä kosmos paljoa heilahtanut.

Toisaalta jos funtsii tätä ihmisen kuolevaisuutta niin tää on asia joka tulee eteen niin meille markkinointitiimissä kuin Mintulle ja Gianlucallekin. Me ei kukaan myöskään tiedetä milloin se hetki koittaa joten se voi olla 50 vuoden päästä tai se voi olla huomenna kun sun autoon lentää Oortin pilvestä valtava meteoriitti hävittäen paitsi sen Ooppelin kuin pari unelmaa niin myös koko ihmiskunnan. Ei vaan voi tietää. Joten funtsi mikä supervoima sulla on kun tajuat, ettei mistään kannata lopulta murehtia koska tää kaikki on katoavaista. Kannattaa siis hymyillä ja nauraa joka päivä ja opetella olemaan onnellinen koska ne on sitä parasta sisältöä elämässä murehtimisen ja riittämättömyyden tunteiden sijaan. Kun oot siis ensiksi sanonut sille muksulle, että voisiko vessan seinien piirtämisen sijaan opetella vetämään vessanpyntyn, niin ota se muksu syliin ja sano sille, että se on sulle parasta mitä on koskaan tapahtunut.

Näin markkinointitiimi tarjoili tänään päiväkirjamerkinnässään viiden sentin viisauksia, joista myöhemmin tehdään quote-tauluja olohuoneiden seinille. Eli jos sulla on tällainen bisnesidea mielessä, niin me halutaan mukaan. Joku kerta voisi muuten ottaa käsittelyyn markkinointitiimin ”hyvät bisnesideat”. Tuolla somen puolella on ollut tapana jakaa aina päivityksen lopuksi joku biisisuositus, joka on jollain tavalla aiheeseen liittyvä tai ajankohtainen, joten eiköhän me jatketa näitä huonoja ideoita täälläkin. Biisisuosituksena olkoon Veikko Lavin lähes 80-vuotiaana tekemän Ota löysin rantein.

Bisnesideoita – ota tästä, maksa myöhemmin

Markkinointitiimin vahvuuksiin kuuluu paitsi ääretön itsevarmuus niin myös loppumaton ideoiden tulva. Koska valitettavasti meillä ei ole kykyä, mahdollisuutta, osaamista, rohkeutta, toimivaa polkupyörään (koska Johtaja-Juha peruutti sen päälle) eikä rahaa, niin jaamme näitä ideoita tässä ja nyt. Voit siis vapaasti ottaa tästä ja maksaa meille myöhemmin. Parasta kuitenkin on, että meidän ei itse tarvitse sitten stressata et olikohan tämäkin nyt sitten hyvä idea.

Varmaan ensimmäiseksi kannattaa kertoa miten bisnesidea keksitään. Sehän on helppoa. Ainakin sua vituttaa joku asia, niin se on yleensä hyvä bisnesidea. Otetaan ihan käytännön esimerkki. Oot varmaan joskus joutunut soittamaan teleoperaattorin puhelinpalveluun, jonotellut sitten vartin ja sitten saanut vastauksen joka ei ole ratkaissut sun pulmaa eikä varsinaisesti ole edistänyt sun asiaa millään tavalla. No, jos sulla olis nyt noin miljardi, niin se bisnesidea olisi perustaa oma teleoperaatiofirma, joka hoitaisi asiakaspalvelua niin, että sinne ei tarvitse jonottaa koko lounastuntia ja ne oikeasti hoitaisi sen sun asian joko siltä istumalta tai vaikka niin, että soittaisivat sitten myöhemmin perään kertoakseen, että asia on nyt hoidossa. Tässä tuli myös kuitenkin sellainen varoitus, että me ei tosiaankaan tiedetä onko nämä meidän ideat oikeasti hyviä bisnesideoita. Ne on vaan ideoita.

Mutta mennääs niihin ideoihin. Me ei muuten sitten oteta kantaa onko tällainen bisnes jo olemassa, joten kannattaa tehdä se markkinatutkimus eli KVG 😘 Ekaks tulee se murhe kun keittiön roskikset. Oot varmaan huomannut saman kuin markkinointitiimi, että kun laitat roskikseen jotain niin se on yleensä joku pakkaus, joka on tehty sellaisesta hiiliteräksestä tai kryptoniitista ettei se taitu tai mee kasaan kuin ajamalla tiejyrällä yli kolmasti. Sitten kun laitat sellaisen roskikseen niin roskis on sitten samantien täynnä. Sitten ne pakkaukset on sen mallisia, ettei niitä saa mitenkään kauniisti laitettua limittäin vaan se täysi roskapussi painaa noin 50 grammaa koska siellä on pääasiassa vain ilmaa ja kaikki elämän varrella olleet haaveet. Siitä voisi siis kehitellä sellaisen keittiön roskiksen, joka puristaa, silppuaa ja tuhoaa sen roskapussin sisällön joka kerta kun sinne putoaa jotain. Se ois siis sellainen miniversio mustasta aukosta tai naisen käsilaukusta.

Toinen idea vois olla sellainen leffateatteri missä sais löhötä niinkuin himassa. Siellä pitäisi olla myös pöytä johon saa kaikenlaista naposteltavaa ja ennenkaikkea siellä pitäisi olla A-oikeudet. Eli siihen pöydälle sais digitaalisesti tilattua jostain lisää juotavaa ja se tupsahtaisi jostain siihen pöydälle. Joku sorsasysteemikin olisi kova juttu ettei tarttis mennä vessaan, mutta tämän ideoinnin me jätetään sulle.

Vielä kolmas, jolla voit tehdä itsestäsi miljardöörin. Tiedätkö kun yrität somessa klikata jotain uutisjuttua ja sitten se on maksumuurin takana. Jos haluat lukea sen jutun niin sun pitää ensiksi kirjoittaa sinne kaikki henkilö- ja yhteystiedot, tehdä terveys-ja sukuselvitys sekä kaikkien koskaan omistamiesi kissojen nimet takaperin. Lopuksi sitten ostaa se lukuoikeus, joka on vähintään seuraavalle kolmelle kymmennelle vuodelle, ellet muista katkaista sitä tarkasta määriteltynä tähtihetkenä, joka kestää noin 13 sekuntia vuodessa. Yleensä se juttu jää sitten lukematta ellei siinä ollut juttua Janina Frostellista. Mutta jos oliskin niin, että sen jutun voisi ostaa pelkästään ilman että sun pitää tilata sitä kestoversiota Iisalmen sanomista. Ehkä se juttu maksaisi vaikka vaan joitain kymmeniä senttejä, niin se ei olisi kovin korkea kynnys edes maksaa sitä varsinkaan jos se on Janinasta ja siinä ois kuvia. Kukaan ei kirjoittanut mitää tuhmia kuvia, mutta sä luit sen niin, etkö lukenutkin. Hyi sua. Mutta kukaan ei jaksa syöttää niitä samoja tietoja vaan sen yhden jutun takia. Tässä on nyt sitten se meidän idea. Teet sellaisen portaalin, johon kerran syötät nämä kaikki tiedot ja myyt sen portaalin kaikille Iisalmen sanomille, Sanomalle, Maikkarille, Neloselle, Playboylle, Käsityölehdelle jne. että ne voi sen sun portaalin kautta tarjota juttujaan maksettavaksi. Tää olis vähän niinkuin sanomalehtien Spotify, josta voit ostaa yhdellä kuukausiliksalla kaikki lukuoikeudet ja tää sun portaali sitten maksaa siitä kuukausirahasta osuuksia julkaisijoille sen mukaan mitä on luettu. Se myös mahdollistaisi yksittäisten juttujen myynnin, jolloin sinne ”Sanomalehti-Spotifyihin” voisi laittaa fyffeä vaikka femman ja sitten käyttää sitä juttujen lukemiseen kunnes se loppuu. Sun hillot tulee tästä sitten kun otat jonkun prosentin kaikesta siitä miljardeista jotka liikkuu sun portaalin kautta. Tässä on pieni muna-kana ongelma niinkun fiksuna ihmisenä kyllä huomaat, mutta me luotetaan suhun kun neuvostoliittoon, että ratkaiset sen yhtä helposti kuin sodat, nälänhädän ja USAn vaalit 👍

Oo aikuine sinäki

Me mennään nyt raskaisiin vesiin, mutta joskus on vähän pakko. Tänään puhutaan kiusaamisesta, koska se on ajankohtainen aihe ja me kaffepöydän alta löydettiin tähän mielestämme ihan mielenkiintoinen näkökulma. Ootte varmaan huomanneet, että kukaan ei kannata kiusaamista. Se on yksi niistä harvoista jutuista joka on aivan kaikkien mielestä perseestä. Mutta mistä silti johtuu, että porukkaa kiusataan jos kerran kaikki sitä niin vastustetaan. Me markkinointitiimissä todettiin, että se johtuu siitä ettei me tunnisteta kiusaamista itsestämme. Se tarkoittaa sitä, että me kyllä tiedetään kaikki vastustaa kiusaamista, mutta kun menee hermo somekeskustelussa, niin on tosi helppoa huutaa sille Suvi-Uunolle keskustelun vastalaidalla, jota et tunne etkä joudu koskaan kohtaamaan, että se on juntti hevosen paskaa pillillä imevä saapasjalka, jonka jälkiabortointi olis yhteiskunnalle eduksi. Mutta hupsista, ihan noin vaan meni vähän ehkä sinne kiusaamisen puolelle. Vai miten me luullaan, että kiusaaminen tapahtuu siellä koulussa. Aluksi nimitellään ja sitten viikon päästä vedetään tukasta vessanpönttöön. On helppoa olla asettumatta toisen asemaan kun ollaan somessa ja lapsille se on kehitystason takia helpompaa myös silloin kun se kiusattava on siinä käden etäisyydellä. Toki onnistuu se aikuisellakin kännissä ja liikenteessä.

Mutta mikä tässä sitten mättää. Meillä on jonkinlainen kykenemättömyys havaita näitä juttuja just siellä somessa kun se keskustelun idiootti on vain joku random-tyyppi jonka tyhmät mielipiteet ja väärät tiedot menee tunteisiin. Sama juttu on firmojen somet ja asiakaspalvelut. Ne on täysin vapaata riistaa eikä me yhtään ymmärretä, että siellä on joku ihminen vastaamassa juttuihin joita me kynä sauhuten kirjotellaan Facen seinälle kun se Ikean lähetys saapui just 2h myöhemmin kuin olit odottanut ja sit piti mennä Lidliin ostamaan kauramaitoa, mikä jäi nyt väliin kun se sohvapöytä tulikin myöhässä ja oli väärän värinen. Et muuten huuda sille kuskille vaan meet sinne someen ja/tai sähköpostiin purkamaan. Niin me tehdään kaikki. Pitäis vaan joskus miettiä, mutta se on se hankala juttu. Miettiminen on hankalaa ja puoliso laittaa meidät usein miettimään nurkkaan, mikä ei oo kivaa.

Mikä tähän sitten oikeastaan auttaa onkin miettimistäkin vaikeampaa. Hommahan menee niin, että me perustellaan itsellemme omat aggressiomme sen toisen syynä. Se aloitti, sanois mukulat. Sä sanoit sillon 25 vuotta sitten niissä naapurin bileissä näin, sanoo sun puoliso. Me markkinointitiimissä katseltiin Johtaja-Juhaa ja mietittiin, että sillä on tässä jokin zeniläinen ratkaisu keksittynä, koska se ei koskaan hermostu. Olisi hyviä tarinoita kerrottavana miten Johtaja-Juhan pinnaa on mitattu tarkoituksella ja tarkoituksettomasti, mutta puhutaan siitä joskus toisella kertaa. Me kuitenkin kysyttiin, että mikä sen salaisuus on ja vastaus oli, että pitää erottaa syy ja vastuu toisistaan. Se, että joku oli kaatanut JJ:n volkkarin päälle piimää kun se jätti sen tehtaan pihaan viikonlopuksi ei ollut sen syy (koska se saattoi olla Marko markkinointitiimistä), mutta se vastuu miten se siihen reagoisi olisi täysin omalla kontolla. Sensijaan, että se olisi piessyt koko markkinointiimin niin se vei auton pesuun, otti meiltä kahvimaidot viikoksi pois ja pyysi, ettei tällaisia vitsejä enää harrastettaisi koska autoon voi jäädä pysyvä jälki. Tämä siis tarkoitti, että vaikka homma oli meidän syy, niin JJ:n piti ottaa vastuu siitä miten hän siihen reagoi. Meidän pieksentä ei olisi auttanut kuin ehkä hetkeksi. Enemmän sitä kyllä tehosti se zeniläinen rauhallisuus miten tämä asia käsiteltiin huutamatta ja raivomatta. Jos siis joku juttu painaa otsahermoon, niin se voi hyvin olla sen vastapuolen syy, mutta se miten me sitten reagoidaan siihen on meidän omalla vastuulla. Vaikeaa ja helppoa samalla kertaa.

Lopputulemana jos tässä nyt jotain sellaista voi olla on, että yritetään olla aikuisia ja olla vastuussa sitä mitä me touhutaan. Lopuksi pitää erottaa sitten vittuilu kiusaamisesta. Vittuilu on välittämistä ja molemminpuolista ❤️

Kalsarit maailman kartalle

Verottajan kanssa voi joutua joskus käymään vakavaakin keskustelua, mutta tänään me käytiin hyvässä hengessä. Verohallinto nimittäin julkaisi Facebook-sivuillaan tänään tällaisen viestin meille:

Kalsarit. 👖Ne taitaa sinullakin olla jalassa. Sinulla, etätyöntekijä. Pysähdy hetkeksi. Meillä on sinulle hyviä ja huonoja uutisia. ❌ Huonot uutiset: kalsareitasi et voi vieläkään vähentää verotuksessa. Ne eivät ole virka- tai työpuku, koska voit käyttää niitä muutenkin kuin työtehtävissä. ✔ Hyvät uutiset: vielä ehdit välttämään mätkyt ensi vuonna, tarkista verokortilla olevat matkakulut ja tulorajasi.Toimi näin: 1️⃣ Mene OmaVeroon ja etsi postilaatikosta verokorttisi. Etsi myös palkkakuitistasi tiedot tämän vuoden tuloista. 2️⃣ Tarkista verokortin tuloraja. Riittääkö tuloraja vielä loppuvuoden tienesteille? ➡ Jos ei, tee muutosverokortti. 3️⃣ Tarkista VÄHENNYKSET. Oletko ilmoittanut aiemmin matkakuluja verokortille, mutta siirtynytkin sitten kokonaan etätöihin? ➡ Jos kyllä, tee muutosverokortti ja korjaa matkakulujen määrä. Tämänkin kaiken voit tehdä kalsarit jalassa kotisohvalta käsin. Tarvitsetko apua verokortin kanssa? Kysy pois, me vastaamme. 👇Ja kyllä, meilläkin on kalsarit jalassa. PS. Mitkä kalsarit sopisivat mielestäsi epic tax guylle parhaiten? 🤔 Saat myös jakaa omia kalsarikuvia!

Me sitten vuorostaan käytiin vastaamassa siihen:

Rakas Veronalle,

Kiitos yhteydenotostasi 💕Pieni korjaus edelliseen. Kalsarit ovat meidän markkinointitiimille työ- ja yöasu. Puolisoilta saadun palautteen perusteella se on myös ainoa asu, joka yllä saavutaan Kalsarien kesäjuhlista ja pikkujouluista. Myös moni supersankari pukee kalsarit työasuna jalkaansa (ks. kuva). 

Asian korjaamiseksi olemmekin täyttäneet kaavakkeenne A10e2-Q11, jonka avulla haemme muutosta kalsarien verotus-statukseen. Liitimme hakemukseen todisteeksi kuvamateriaalia sekä työtuolin alareunasta löydetyn vähän syödyn purkan. Toivomme purkkaa takaisin päätöksen kera.

Terveisin,

-Kotimaisten kalsarien markkinointitiimi

Mutta mitä mittää. Kyllähän me käytiin tätä keskustelua aikaisemmin jo kotikylän rehtorin kanssa sekä kotikylän hallinnon kanssa. Rehtori oli nimittäin saanut palautetta kun joku opettajista oli karanteeniaikaan nähnyt karanteeni-iskän vilahtavan pelkissä kalsareissa videoyhteyden yli. Jonkun piti sitä isiä puolustaa joten me hoidettiin rehtorin lepyttely ja se tuottikin sitten 500€ lahjoituksen Kangasalan muksujen hyvinvoinnin parantamiseen. Kaupungin hallinnon kanssa me väännettiin, että tuleeko Kangasalan nimeksi Kalsarilandia vai ei. Me siis oltaisiin suostuttu tähän hyvin pientä korvausta vastaan. Ehdotettiin myös Tampereen pakkoliittämistä Kalsarilandiaan ja nimeämistä uudelleen Kalsarinlahkeeksi. Kalsarilandiaan voisi liittää myös muut lähikunnat ja nimetä uudelleen. Lempäälä voisi olla Kakkatahra ja Orivesi Pesumerkki. Nokiaa me ei pakkoliitettäisi, koska siihen liittyy niin vahvasti eräs kuuluisa kumisaapasfirma, joten se saisi pitää nimensä ja itsenäisyytensä ihan silkasta kunnioituksesta ❤️

Saludo – Erittäin ok kaffeplörö

Joskus harvoin käy sillain ihmeellisesti, että tulee sellainen fiilis niinkuin ois onnistunut tekemään jotain oikein. Tällainen hetki pläjähti markkinointitiimille tossa keväällä kun Saludon porukka oli meihin yhteydessä ja ehdotti, että tehtäis yhteistyötä. Tää meidän juttu kun sopii hyvin tuohon heidän juttuunsa niin tässä oli selkeetä synergiaa. Sillai samalla tavalla kun eräs markkinointitiimiläinen joka etsi samanlaista synergiaa sytyttämällä viime viikonloppuna saunanpesää kosteilla puilla ja bensalla. Markolla ei ole enää kulmakarvoja, mutta onneksi on vielä hyvin vihainen vaimo. Mutta siis palataas tähän Saludoon.

Tän yhteistyön virittelyn tuloksena me tehtiin Saludo-kalsareita, jotka laitettiin tänne meidän verkkokauppaan myyntiin. Ne on ihan sikahalpoja, koska ne on Saludon sponssaamia. Kun näitä Saludo-kalsareita sitten alkaa näkymään Tinderin kuvavirrassa ja Hunksien keikoilla, niin ne tietysti kerää siitä näkyvyyttä kuin Amorellan karilleajo. Me taas kerätään tästä uutta yleisöä meidän kalsarit-brändille, mikä on tietysti tarpeen kun ollaan vielä tuntemattomia kuin BB osallistujat. Te siellä työpaikan avokonttorissa voitte nyt nopeasti hipsiä kauppaan ja tilata näitä, koska näitä on tietysti myös rajattu määrä 👉 https://kalsarit.fi/saludo/ Kalsarit on tietysti samaa tavaraa kuin nuo perinteisetkin kalsarit kaikella muulla tavalla paitsi, että näissä on erittäin ok design.

Sitä paitsi, mikäs ois mukavampaa kuin tuntea Saludon pyrkivän nenän kautta näppäimistölle kun luette näitä meidän päiväkirjajuttuja tältä taas tähän. Heippa.

Hyvää Reijon päivää

Tämä päiväkirjamerkintä on omistettu Reijolle. Markkinointitiimi sähläsi tässä taas vähän ja sen seurauksena muutama tilaus lähti asiakkaalle postiennakolla, vaikka ne oli maksettu tietysti etukäteen. Tässä oli joku bitti poikittain ja ATK ei kuulu tiimin kovimpiin vahvuuksiin, jos niihin kuuluu mikään. Tästä sitten seurasi, että me laitettiin viestiä asiakkaille kun tämä ongelma tuli ilmi ja sanottiin, että ne paketit voi jättää noutamatta ja me laitetaan uudet täältä tehtaalta tulemaan. Mutta sitten oli Reijo. Reijon kohdalla kävi niin, että posti pyyhki takapuolta meidän postiennakoilla ja laittoi kalsarit suoraan Reijolle. Niinpä Reijo sai kahdet kalsarit, yhdet maksetut ja yhdet meidän sähläämät. Mitä tekee Reijo? Muistatteko Granlundin ilmaveivin, koska sekin jää toiseksi. Reijo laittaa meille meiliä, että nyt tuli toiset kalsarit ja voitteko laittaa laskun niin maksan nämäkin ❤️ Reijo, oot kyllä erilainen nuori.

Reijo pitäisi olla oppiaine peruskoulussa. Ehdotamme Reijon nimipäivää (12.3.) yleiseksi liputuspäiväksi. Sana valtiomies pitää vaihtaa reijoksi. Olkoot Reijo meille kaikille esimerkkinä Pasila, Porilaisten marssi! Reijon kunniaksi kaksi viikon biisisuosituksena: Reijo Taipaleen Satumaa ja Eddie Van Halenin muistoksi Van Halenin Running with the Devil.

Ps. Reijo sai pitää ne toiset kalsarit

Ai, niin, tosta biisisuosituksesta tuli vielä mieleen, että ootteko koskaan miettineet, että miksi lapsoset laitetaan koulussa laulamaan jotain suvivirttä tai nälkämaan lauluja. Niin hyviä ja legendaarisia viisuja kuin ovatkin, niin onhan ne nyt kaukana kaikesta millä laulamista pitäis lähteä harjoittamaan. Otetaanpa tähän nyt esimerkkejä eli kaivappa spotify kun sulla sellainen on tai sitten vaikka youtube mistä löytyy kaikki maailman musiikki paitsi sen minkä Lars Ulrich on kieltänyt koska se ei saa muuten neljättäkymmenettäkolmatta kultaista uima-allasta jonka rantoja vartioi ugandalaiset myrkkytiikerit. Elikkäs lähdetään äänen avauksesta. Ääni pitäisi avata esimerkiksi Finntroll -yhtyeen Rösets Kung nimisellä lyyrisellä iloittelulla. Kyllä siinä opettajalla olisi ihokarvat pystyssä kun Kaija-Petteri vetäisi tämän joulujuhlassa. Kävisi hyvänä ruotsinkielen treeninä samalla. No, mutta jotta ei mennä ihan hevimusiikin puolelle yksin, niin haetaan vähän radiosoitosta tuttuja esimerkkejä. Nyt tätä varten sun pitää ostaa se Spotify koska tää löytyy sieltä, mutta markkinointitiimi lupaa et tää on sen 200 euroa vuodessa arvoista. Kuvitteleppa se opettaja siihen pianon ääreen ja sitten sieltä alkaa tulla Sia’n laulamana Bird Set Free (Spotify Sessions). Eiku löytyy näemmä myös yuutuubista. Siinä vois sitten Kille ja Kalle vetää opettajan säestyksellä tätä duettona. Jos sieltä löytyisi edes yksi nuotti joka osuisi niin kyllähän siitä pitäisi antaa paitsi musiikista kymppi niin myös historiasta, käytöksestä, matematiikasta ja kemiasta aina lukioon asti. Koska joka luokassa on aina vähintään yksi musta lammas, paitsi markkinointitiimissä jossa on vain yksi valkoinen lammas, niin sehän tulee iloisesti mustiin pukeutuneena kajaalit silmillä vetämään luokan eteen Cypress Hillin Lowrider kaikki raidat aidolla latino-aksentilla. Tulisi enemmän nykyaikaa siihen musiikin opetukseen ihan samalla tavalla kuin maantiedossakin opetetaan nykyään et maapallo on pyöreä eikä littana levy kilpikonnan selässä. Miten siihen ajatukseen muuten pääty kukaan koskaan 🤔

Ostan heti kun saa sinisenä

Paljon kysytään, että saako kalsareita punaisena, kukallisena ja omenan kuvilla. Vastaus on ei, ei saa 😂 Ei nyt eikä tulevaisuudessa, paitsi jos me ollaan kuten poliitikko eli pyörretään tää päätös.

Mutta tähän, miksi ei saa, on oikeasti ihan hyvä syy. On meinaan kohtuullisen paljon tutkittu minkä värisiä pöksyjä ihmiset tykkää käyttää ja se on jossain siellä 90 prosentin tietämillä et ihmiset haluaa käyttää mustia kalsareita. Se loppu 10% kuulostaa tietysti äkkiseltään myymättömiltä kalsareilta jos niitä ei tehdä, mutta kun se ei mene ihan noin, koska siihen vikaan kymmenesosaan mahtuu kaikki maailman värit ja painokuosit. Sitten jos teet siniset kalsarit niin Petri ja Kaija on sitä mieltä, että olisi pitänyt olla vihreät ja jos teet omenan kuvia, niin Timo ja Jenna on sitä mieltä, että olisi pitänyt olla appelsiineja. Eli et voi mitenkään miellyttää sitä vikaa markkinaosuutta muutoin kuin tekemällä aivan tuelta erilaisia vaihtoehtoja, jonka jälkeen niiden eri vaihtoehtojen osuus myynnistä on pieni kuin poliitikon omatunto. Tästä myös seuraa se, että niiden valmistamiseen laitetaan helkkaristi enemmän fyffeä kiinni, koska materiaali/värjäys/paino maksaa ja niillä pitää olla oma paikka varastohyllyssä, oma sivu verkkokaupassa, varastoihminen joka käyttää siihen pirusti aikaa etsimään missä ne punaisilla banaanin kuvilla tehdyt kalsarit lienee taas, omat myyntikuvat, työsuhdeauto, parkkiksella oma ruutu, kolme telkkarimainosta ja asteroidi nimettynä niiden mukaan. Kauhea vähti ja se duuni pitää maksaa jollain, joten tässä kohtaa kaikki ymmärtää, että maksetaan tietysti myynnillä ja nimenomaan niiden mustien myynnillä, koska ne on se 90% myynnistä. Kukaan ei osta niitä oransseja norsunkuvilla varustettuja kalsareita, jos niiden suorat tuotantokustannukset laitetaan siihen malliin ja hinta onkin sitten 150€ per myyty kalsari.

Toisaalta nyt kun tuli tämä asia näin selitetty niin avataanpa myös kolikon toinen puoli. Jos meille kuluttajille ei anna vaihtoehtoja, niin ostos voi jäädä tekemättä. Kyllä, eli vaikka tarviit jotain mutta tuleekin alitajuisesti sellainen olo, ettei toi kelpaa, niin se voi johtua siitä, että siinä ei ole vaihtoehtoja. Seuraavassa kaupassa ostat sen saman tuotteen kun sait verrattua vieressä olevaan vielä huomonpaa. Toisin sanoen jos vaihtoehtoja on olemassa, niin se lisää kokonaismyyntiä vaikka jotain vaihtoehtoa ei myytäisi ollenkaan. Selitetään tämä esimerkillä. Aluksi myydään valkoista ja mustaa kalsaria, mutta sitten niiden lisäksi valikoimaan lisätään aniliininpunainen, mikä lisää mustan ja valkoisen myyntiä, vaikka yhtään aniliininpunaista ei myytäisikään, koska tuli valinnanvapautta. Se on kuluttajan käyttäytymiseen liittyvää psykologiaa, filosofiaa ja koronaa. Me siis periaatteessa voitais tehdä niin, että tarjotaan niitä taivaansinisiä kalsareita, joissa on Timo Jutilan kuvia, mutta oikeasti niitä ei olisi myynnissä kuin vain mustien kalsarien myynnin lisäyksenä, mutta sitten kun Raipe Helminen tilaa ne kalsarit, niin meidän pitää soittaa sille ja sanoa, et sorry.

Mutta nämä samat jutut menee värien ja painokuosien lisäksi tuonne valikoiman puolelle, eli mistä syystä ei kannata alkaa tekemään miehille boratteja ja naisille 36 erilaista mallia kalsareista: Se ei oikeasti juurikaan lisää myyntiä. Sensijaan me kyllä tehdään nykyisin muutakin kuin kalsareita parista syystä. Eka syy on se, että me tarvitaan mustia t-paitoja täällä markkinointitiimissä. Toiseksi siihen voidaan käyttää kaikkia samoja materiaaleja, tarvikkeita ja tähtien asentoja mitä kalsareihin ja kolmanneksi t-paita on tarpeen kaikille olemassa oleville sukupuolille mutta toki eri kaavoilla.

Miksi sitten jotkut muut tekee pantterinpunaisia kalsareita 64 eri mallilla ja kimiräikkösen kuvilla? Ne todennäköisesti osaa ja ymmärtää tän homman paremmin kuin me 🤷 Voi myös olla ettei ne tee niitä kalsareita ite vaan teettää ne jossain kalsaritehtaassa, joka tekee monen muunkin brändin kalsarit ja niissä vaan on eri leimat päällä. Jos menee vaikka aliexpressin sivuille ja hakee miesten kalsareita, niin sieltä tulee 62.000 vaihtoehtoa mikä on enemmän vaihtoehtoja kuin me tehdään kalsareita vuodessa, mutta me tehdään nää meidän kalsarit ite Kangasalla, Pirkanmaalla.

Tästä tulikin markkinointitiimin kahvipöydässä ehdotus: Tehdään pari kolme väriä lisää photarilla ja laitetaan myyntiin. Sitten jokaiselle niitä ostaneelle asiakkaalle soitetaan, et sori, tää on nyt loppu ja saadaan vasta 8 kuukauden kuluttua kun noi muut värit on jonossa ensin, mutta mustia olis, otatko ne? 😂😂😂

Mitäs sulla on siellä pyllyssä?

Tänään pitkällä lounaalla markkinointitiimi käsitteli tärkeitä työasioita eli puhuttiin Australian rajalla nimisestä teevee-realitystä. Ai et oo nähnyt? Kato ihmeessä. Siinä seurataan siis Australian rajaviranomaisia lentokentällä kun ne valvoo sitä maahan saapuvaa sakkia. Yks tiimiläinen tiesi kertoa, että lentokoneessa pitää tosiaan täyttää sellainen lappu, jossa on miljoona kohtaa ja jokaisen kohdalla pitää rastitella onko sitä kamaa mukana vai ei. Lähinnä ne yrittää siis löytää kaikkea sellaista mikä voisi sotkea niiden luonnon. Koska olemme sivupolkujen mestareita, lähdemme sinne tänäänkin. Australiaanhan tuotiin joskus kaneja koska mitä haittaa kaineista voisi olla paitsi Monthy Pythonin leffoissa. Koska siellä ei ole luontaisia vihollisia niille kun ne oli jo aikaisemmin tapettu, niin kanit pani kuin kanit. Niitä oli sitten kohta kymmeniä miljoonia. Niin helvetisti, että ne söi kaiken mikä näytti kanin ruualta. Tästä sitten seurasi tietysti ongelmia niille öttiäisille, jotka syö sitä samaa ruokaa. Sitten tuli tiedemies, joka keksi, että rokotetaan niihin joku tällainen tauti, joka tappaa sen populaation veks. Kohta sitten keksittiin mikä se tauti olisi ja se oli pirun tehokas. Se tappoi jotain 99,999% kaikista kaneista. Eloon jäi sitten suurin piirtein yksi kani sadasta tai kymmenestä tuhannesta. Koska niitä oli kymmeniä miljoonia, niin kaneja jäi lopulta ihan jonkin verran. Ja arvaa mitä! Ne kaikki kanit oli immuuneja sille taudille. Nyt niillä on siellä taas tsiljardi kania ja kaikki immuuneja jollekin kani-koronalle 😂

Mutta nyt kanit tumpuiksi ja palataan asiaan. Ne siis valvoo ja lukee niitä kortteja mitä jengi sitten rustaa siellä koneessa tulomatkalla. Se sitten pitää olla mukana rajatarkastuksessa. Sitten tässä ohjelmassa otetaan tietysti parhaat palat käsittelyyn. Kaikki keissit voidaan jakaa kahteen osaan: kiinalaisiin jotka tuo ruokaa ja huumeiden salakuljettajiin. Käsitellään kiinalaiset ensiksi koska se on kinkkinen juttu. Siinä ohjelmassa tulee sellainen olo, että jokainen kiinalainen kantaa mukanaan yhden alusvaatekerran ja loput matkalaukusta on täynnä ruokaa. Vanha kiinalainen sananlaskua taitaa sanoa, että australiasta saa vain paskaa ruuaksi. Yhdessä jaksossa eräskin rouva kantoi – kelaa tätä – 5 kiloa riisiä mukanaan 😂 No, miks viis kiloa? Koska siihen matkalaukkuun ei mahtunut enempää 😂😂 Ne tietysti epäili, et sillä on huumeita siellä, mutta ei. Sillä vaan oli ajatuksena ilmeisesti ettei aussit syö riisiä ollenkaan. Sitten on nää linnunpesien tuojat. Se tullivirkailija kysyy aina ennen laukun avaamista, että onko sulla ruokaa täällä. Jokainen kiinalainen sanoo ei. Sitten avataan ja siellä on pääskynpesiä, jotka on ilmeisest jotain sammakon kutua arvokkaampaa safkaa. Ne menee tietysti kaikki roskiin kun sieltä voi hypätä joku pääskysen persesulkapunkki ja tappaa kaikki Australian lehmät. Hämmästyttävää on myös se kyky miten tää teatteri menee. Kun laukusta on otettu se 8 kiloa ruokaa pois, niin virkailija kysyy taas onko enempää ruokaa ja vastaus on aina ei. Sitten otetaan kenkä ulos ja kaadetaan sieltä jotain kuivalihaa. No mitäs tämä on, virkailija kysyy ja kiinalainen vastaa, kuivalihaa, mutta ei se ole ruokaa 😂 Näin tää jatkuu kunnes laukusta on revitty se 13 kiloa ruokaa jotka löytyisi lentokenttäkaupasta kaikki.

Mutta huumeiden salakuljetus se vasta onkin mielenkiintoista. Me jotenkin luultiin, että jos ihminen pistetään kantamaan vaikkapa kokkelivekkulia sellaisen reilun miljoonan euron edestä, niin sille tehtäisiin pari pientä alustavaa juttua ennen matkaa. Esimerkiksi kerrottaisiin mihin maahan se on menossa, varattaisiin hotelli, annettaisiin sellainen lyhyt koulutus nähtävyyksistä Australiasta, josta voisi esittää olevansa kiinnostunut tai työmatkaa esittävälle googlattaisiin jotkut konferenssit tai messut mihin se osallistuu ja ostettaisiin sinne liput. Mutta ei. Mitä sitä miljoonan investointia sen paremmin suojelemaan. Sinne vaan, kilo amfetamiinia pyllyyn, passi käteen ja matkaliput takataskuun. Soronoo. Ai, niin, älä sitten jää kiinni.

Joku kirjoittaa tähän sitten seuraavan päiväkirjamerkinnän, nih.